?

Log in

Värjäys Kool-Aidilla  
03:57pm 24/11/2010
 
 
Minttu
Heipähei nassukat! Pitkään on tullut juttua ja painostusta siitä, että minulla on ollut näitä hullun tiedemiehen kokeiluja lankojen värjäyksen tiimoilta ja vihdoinkin saan puristettua jotain pientä ohjenuoraa kasaan.

Tilasin siis ameriikan ihmemaasta näitä huikean hassuja juomapusseja, eli Kool-Aid mehujuomajauheita, koska ne ovat kotioloissa värjäämisen sopivia ja aloin hommiin. Ebaysta löytyy todella, todella halvalla, joten kannattaa vaan heittää hakukenttään hakusanaksi kool aid tai kool-aid ja katsoa kuka halvimmalla toimittaa, huomioiden toki postarit. Saapumisaika amerikkalaisille tilauksille, jotka saapuu kirjeenä USPS tai FedExin kautta, toimitusaika on kirjeen koosta ja lähetyspaikasta riippuen normaalisti n. 1,5 viikkoa. Pyhien aikaan toki viivästyy, mutta sen osaa jokainen ennakoida.

Netistä löytyneiden ohjeitten mukaan laskelmoin että yhdellä pussilla voisi värjätä 100g puhdasta villaa ja koska eri paikoista löytämäni ohjeet lähes kaikki yksimielisesti ilmoittavat tätä samaa mittataulukkoa, päätin lähteä tällä liikkeelle.

Ensimmäinen erä:
-600g tweed-lankaa, väri vaalea beige
-11 pussia kirkkaanvihreää
-viinitonkka
-kauha
-vedenkeittimellä keitettyä vettä n. 5 litraa, lisäksi käsisuihkulla lisätty n. 10 litraa, eli yhteensä 15 litraa tonkassa.
-muutama desi etikkaa (olin lukenut netistä että etikka auttaisi värin tarttumisessa ja siitä tulisi pysyvämpi tulos, mene ja tiedä)

Noh, ensimmäinen virhe oli se, että lisäsin etikkaa kuumaan veteen, jonka seurauksena pesuhuone haisi etikalta. Etikka haisi myös keittiössä, vaatteissa, makuuhuoneissa, eteisessä ja lähestulkoon kaikessa jota kuuma etikkainen vesihöyry kosketti. En ollut osannut ennakoida sitä miten voimakkaasti etikan haju leviää kun se höyrystyy ilmaan. "Ihanaa!" totesin, ja sitten tuuletettiin viikko.

Noh, seuraava hankaluus oli lankavyyhtien dippaaminen mehuun. Sitähän ei osaa kuvitella miten paljon sitä lankaa on, kun se on kerällä, mutta kun käsivarret krampissa levittelee sotkeutuvia ja leviäviä vyyhtejä mehuliemeen ja samalla yrittää pitää roiskeet poissa naamasta, käsistä, vaatteista ja kalusteista, niin tulee kirottua että miksei voinut aloittaa pienemmällä erällä. No ei tietenkään voinut, koska tottakai ajattelin että jos väristä tulee ihana, kuten tottakai jokaisesta ensimmäisestä yrityksestä ja kokeiluerästä tulee, niin haluan tietysti isomman erän samaa lankaa samasta värierästä. DUH. No tämä kannattaa tietysti tehdä pesuhuoneessa jokatapauksessa.

Dippaaminen tapahtui vaihtelevalla menestyksellä, sillä vaikka olin sitonut vyyhdit neljästä kohtaa kiinni, niin sekoittaessa ne menivät myttyrään ja sotkuun ja kaikkea. No ei auta, pakkohan sitä litkua on heilutella siellä saavissa, ja jatkoin kauhomista. Vettä ei kuitenkaan ollut liikaa, koska sain hädin tuskin lankavyyhdit uppoamaan kaikki pinnan alle ja päälimmäiset tunkivat jatkuvasti ylös saavista. Onneksi olin sentään tajunnut heti varata viinitonkan, jossa reunaa riittää ja kokonaistilavuus 25 litraa!

Kool-Aidilla värjätessä, riippumatta siitä montako pussia väriä on lisännyt veteen, valmistumisen merkki on se kun vesi kirkastuu ja kaikki väri on paennut villaan. Tämä on prosessin hauskimpia vaiheita, kun huomaa ihan silmissä miten kauhaa heilutellessa väri katoaa maagisesti vedestä ja vesi muuttuu täydellisen kirkkaaksi. En edes liioittele, vesi oikeasti kirkastui silmissä täysin juomakelpoisen näköiseksi ja vaikutti siltä ettei väriä ollut laisinkaan.

Sitten nostelin vyyhdit sankosta yksitellen, varovasti puristelin enimmät vedet ja asettelin tasokuivaimeen. Vyyhdeistä alkaa valumaan noroina vettä, joten kannattaa asetella pyyhkeitä strategisiin paikkoihin koska muuten lattialla on tulvalammikko hyvinkin pian.

Jo vyyhtejä nostellessa huomasin että väri oli tarttunut hailakaksi ja epätasaiseksi. Osa saattaa johtua siitä että tweed-lanka ei ollut itsekään tasaista, eikä myöskään 100% villaa. Tämä ei kuitenkaan selitä sitä että väri on todella epätasainen myös sen suhteen että mikä kohta vyyhtiä on koskettanut mehun pintaa ensimmäisenä. Minulla on siis hyvin paljon oppimista sen suhteen että mikä on sopiva dippaustekniikka langoille. Mietin että pitänee koittaa jonkinlaista systeemiä jossa vyyhti on ripustettu valmiiksi henkariin ja henkarin kanssa dipata vyyhti suorana ja nopeasti heti pinnan alle, tai jotain. En ole vielä perfektoinut tätä ideaa, mutta saas nähdä.

Nyt on neljäs erä menossa, ekasta kokeilusta on jo useita viikkoja ja päätin uhmata kohtaloa ja tehdä vielä vähän lisää kokeiluja. Empiirisesti olen havainnut että villan, veden ja värin määrien suhteen täytyy olla tarkkana, koska:

A. liika vesi aiheuttaa värin laimenemista

B. liika villa ei mahdu veteen kunnolla kerrallaan ja imee vettä epätasaisesti, sekä sekoittaminen hankaloituu

C. isompaa erää tehdessä on mahdotonta sovittaa lankaa sellaiseen astiaan jonka voisi laittaa mikroon, kuten moni ohje tuntui ehdottavan, joten korjaamisen varaa on ilmeisesti myös siinä että itse olen tehnyt ns. väärässä järjestyksessä, eli lämmittänyt veden ensin, kaatanut sen saaviin, sekoittanut mehun ja sitten vasta dipannut langat, kun taas monet ohjeet tuntuu ehdottavan että lanka ja mehu pitäisi sekoittaa ensin ja lämmittää vasta sitten

Omasta mielestäni sopiva sekoitussuhde on:
100g villaa + 2,5 litraa vettä + 4 pussia väriä, mikä poikkeaa hyvinkin paljon yleisemmistä ohjeista, ensimmäisenä värin määrän suhteen. Mukamas yhdellä pussilla pitäisi saada värjättyä 100g villaa, missä en ole todellakaan onnistunut, edes lähelle, kertaakaan. Jos vettä on vähemmän, niin villan dippaaminen ja heiluttelu vedessä on vaikeaa, mutta jos lisää vettä ilman että värin määrä lisääntyy, niin mehu on laimeaa. Tottakai tähän yhtälöön vaikuttaa suuresti villavyyhdin fyysinen koko, koska 100g villaa voi olla niin eri muodossa. Hahtuvainen ja pehmeä lanka värjäytyy aivan eri tavalla kuin kovapintainen, karkea ja tiivis lanka, jne.

Raportoin kohta lisää, sillä sankossa odottaa toinen värjäyserä eli 400g luonnonvalkoista, käsittelemätöntä 100% villaa, 20 pussia vihreää väriä ja 10 litraa vettä. Kirkkaat värit vaativat ehdottomasti reilummin väriainetta, jotta väristä tulee oikeasti kirkas ja hyvä, koska tulos on todella herkästi haalea ja haipuneen oloinen jos vettä on liikaa tai väriä liian vähän.








mood: bouncybouncy
 
    Post - Read 2 - Share - Link
 

(no subject)
 kayday
 
09:16am 26/11/2010 (UTC)
 
 
kayday
Hyvännäkösiähän noi on!
 
    Reply - Thread - Link
 
(no subject)
 spacelog
 
09:28pm 01/12/2010 (UTC)
 
 
Minttu
Mjoo, nyt kun olen saanut tottua järkytykseen, niin kyllähän tuo alkaa näyttää omaankin silmään ihan hyvältä :)

Lähinnä se tuloksen hailakkuus yllätti, koska intter neteistä ohjeita ja kuvia selatessa tuli sellainen vaikutelma että neljä kertaa laimeammalla mehulla saa värjättyä kristallinkirkkaasti juuri samanlaisen tuloksen kuin mitä pussin kyljessäkin on.

Tietysti selkeämmän kontrastin saisi jos jaksaisin kännykkäkameralla kuvata vierekkäin sekä omat kokeilut, netistä löytyneet värikaaviot ja sitten vielä ne pusseissa näkyvät värit, niin erot on aika huikeita. Esimerkkinä tuo kanervanpunaiseen taittuva violetti, sen "pitäisi" olla tumma purppuravioletti, mutta ihan hyvä tämäkin on.

Ehkä se pettymys tulee siitä että on oppinut olemaan perfektionistinen näissä asioissa ja kun ensimmäiset kokeilut eivät olekaan juuri sellaisia mitä on kuvitellut, niin menee hetki tottua siihen että on pakko vaivata aivojaan ja opetella sanomaan itselleen että tämäkin on ihan hyvä :) Kun eihän noissa väreissä oikeasti ole mitään vikaakaan...
 
    Reply - Parent - Thread - Link
 


 
 
 
Links  
  last.fm
Sunnuntaivegaani
Myself in Google+
 
Navigation  
  Previous Entry
 
November 2010  
 
 123456
78910111213
14151617181920
21222324252627
282930
 


  Powered by
LiveJournal.com